Hymni

Moby: Hymn

Opiskelin ääänituotantoa Outokummun ammattiopistossa vuosina 2008–2011. Uraa siitä alasta ei sitten tullut, mutta tulipahan käytyä. Jossain vaiheessa kävimme koulun järjestämänä Outokummun leffateatterissa katsomassa Hyppääjä-lyhytdokumentin – traileri löytyy esim. täältä – joka kertoo iäkkäästä uimahyppääjästä. Paikalla oli myös elokuvan ohjaaja P. V. Lehtinen kertomassa elokuvasta ja sen taustoista.

Miten tämä liittyy mihinkään? Siten, että tuossa lyhytelokuvassa kuulin Mobyn Hymn-kappaleen ensimmäisen kerran ja rakastuin heti. Biisi sopi elokuvaan – jonka muuten haluaisin nähdä uudestaan – aivan helvetin hyvin ja on muutenkin loistava. Simppeli, rauhoittava ja hypnoottinen pimputtelu. Yksinkertainen on kaunista.

Ihastuin biisiin niin paljon, että myöhemmin videokuvauskurssilla käytin sitä omassa videoinstallaatiossani. Tuo installaatio oli muuten ehkä karmeinta paskaa, mitä minkään sortin videotuotannon saralla on koskaan tehty, mutta tulipahan tehtyä. Pätkä on jo kadonnut bittiavaruuteen, enkä tiedä, haluaisinko edes nähdä sitä uudestaan. Ehkä, ehkä en. Samalla kurssilla teimme ryhmätyönä myös lyhytelokuvan, jossa Corollan tankkiin kaadetaan pirtua, jonka seurauksena auto herää henkiin...

Jälleen kerran opin näitä tekstejä kirjoittaessani biiseistä jotakin uutta. Jostain syystä on mennyt täysin ohi, että Hymn löytyy myös teknompana versiona. Ei se kuitenkaan tätä pianoversiota voita, vaikka hyvä onkin. Mobyn tuotantoon pitäisi tutustua enemmänkin. Kyseessä on kuitenkin yksi merkittävistä genrensä edustajista, enkä ole paria hittiä enempää perehtynyt.