Kohtalo

Stratovarius: Destiny

Vietin aikanaan paljon aikaa Suolahden nuorisotiloilla, jossa tietenkin soi musiikki. Alunperin sieltä on jäänyt mieleen Stratovariuksen Destiny, joka ajan myötä on kasvanut merkityksellisyydessään valtaviin mittasuhteisiin.

Nuorisotiloille oli hankittu Destiny-levy, joka tuolloin soi siellä lähes jatkuvasti. Tuohon aikaan "meidän jengi" vietti paljon aikaansa tilojen biljardihuoneessa, jonka vieressä pienessä kopissa sijaitsi CD-soitin. Sinne koppiin sitten aina joku kipaisi laittamaan soimaan oman suosikkibiisinsä, kun sen halusi kuulla. Minä laitoin aina tämän, levyn 10-minuuttisen nimikkobiisin.

Biisi alkaa hiljaisesti Cantores Minores -poikakuorolla. Kun kitarat ja kaverit rävähtävät mukaan, äänentaso on jokseenkin kovempi. Tiloilla laittaessani tämän soimaan käänsin äänenvoimakkuuden tietoisesti liian isolle niin, että intro kuulosti sopivalta. Sitten hipsin takaisin biljardihuoneeseen. Kun biisi räjähti käyntiin, ja olin jo kaukana stereoiden säätimistä, kuului nurkan takaa nuoriso-ohjaajan lipokkaiden läpsytys, kun hän kipitti laittamaan musiikia hiljemmalle, kun joku perkele oli taas säätänyt. Tiedossa toki oli, kuka kopissa oli käynyt, eli kyseessä ei ollut täydellinen rikos.

Jossain vaiheessa Destiny päätyi myös omaan levyhyllyyni, ja sitä on tullut kuunneltua näihin aikohin asti. Tosin jo vuosikausia vain nettilatauksina tai Spotifysta, koska CD:n lainasin aikanaan jollekin, enkä sitä sen koommin nähnyt. Aikanaan osansa Destinysta sai myös äitini. Hänellä on varmasti ikuisia traumoja levyn biiseistä, kun ne useammankin kerran kajahtivat teini-Teemun huoneesta kiinni paukautetun oven takaa, kun huono hetki sattui.

Jos kuulisin Destinyn nyt ensimmäistä kertaa, en välttämättä innostuisi. Ei tule tämän mikäliehevimetalli-genren uusiin tuotoksiin tutustuttua. Mutta kun tähän on silloin teininä rakastunut, tulee sillä olemaan aina paikka sydämessäni. Biisiin tiivistyy vahvasti muistikuvia, hetkiä ja tunteita, joista osaa muistelee varsin mielellään, osaa taas ei haluaisi muistaa lainkaan.