Linkin Park: One step closer
Joskus vuosituhannen vaihteen tienoilla maailman valtasi hyppyhevi, tuo hämmentävä yhdistelmä räppiä ja metallia tai jotain. Pomppumetalliksikin sitä kai kutsuttiin, mikä lie nu metal oikealta nimeltään. Ei nyt jaksa tätä genrehässäkkää kovin pitkälle, oli mitä oli.
Yksi genren isoimmista nimistä oli tietenkin Linkin Park, jonka Hybird theory -levyltä tälle listalle olisi voinut laittaa melkein minkä tahansa biisin, mutta tässä nyt tämä – ja myöhemmin ehkä joku toinen. Hybrid theoryn aikoihin bändin musiikilta ei voinut välttyä. Kovasti oli soitossa joka paikassa. Eikä ihme, onhan se hyvä levy. Vaikka levyltä irtosi hittejä kuin hampaita alakoululaisen suusta, yksi oli minulle ylitse muiden: One step closer.
Mitä tästä nyt sitten sanoisi kuin sen, että onhan tämä edelleen helvetin hyvä biisi, mutta iso osa viehätystä on biisin liittyminen tuohon aikaan. Mitään sen kummempaa tiettyä muistoa tähän ei liity, vaan taas ollaan siellä yleistunnelman parissa. Kotibileitä ja sitä rataa, luultavastikin. Oi niitä aikoja. No niin, pappa taas muistelee.
Anekdoottina kerrottakoon, että tuolloin meillä oli erään kaverini kanssa hillittömään hauskaa tämän biisin soidessa huutaa toisillemme päin naamaa se biisissä monesti toistuva "Break!". En tiedä, mikä siinä niin helvetin hauskaa oli, mutta enpä ymmärrä monia muitakaan teiniaikojen tekemisiäni, että sikäli.
Hybrid theoryn jälkeen en ole juuri jaksanut Linkin Parkiin perehtyä, muutamaa hittiä lukuun ottamatta.
Kannattaa muuten tsekata uunituore video teinien reaktioista Linkin Parkiin.
Kommentit
Lähetä kommentti