Jenni Vartiainen, naapurikylän pastori, ihan sama: Herra kädelläsi
En ole uskovainen. En usko oikeastan mihinkään, en edes itseeni. Uskomattomuudestani huolimatta pidän joistakin uskonnollisista lauluista. Tarkemmin ottaen pidän monien virsien ja hengellisten laulujen melodioista, vaikka sanoituksilla ei ole merkitystä.
Herra kädelläsi on tuttu ainakin rippikoulusta, ehkä jopa naapurin tädin pyhäkoulusta lapsuudesta. Tai ehkä ei… Pyhäkoulun osalta saatan sekoittaa Jumalan kämmenellä -virteen. No, oli miten oli. Pyhäkoulussa pikku-Teemu väitteli varsin uskovaisen Aulikki-tädin kanssa jumalan olemassaolosta. Aulikki oli herttainen ja mukava naapuri, vaikka maailmankatsomuksemme erosivat merkittävästi. Rippikoulussa teini-Teemu taas varasti seurakunnan karkit ja veti palkokasvit nenään, kun ripariin kuuluva lastentapahtuman järjestäminen uhkasi pilata vapun ryyppyreissun. No, tapahtuma järjestettiin ja kännitkin tuli vedettyä, eli kaikki hyvin.
Herra kädelläsi on tässä nyt esillä Jenni Vartiaisen versiona, mutta esittäjällä ei juuri ole väliä. Biisin merkitys muodostuu siitä, että se on kulkenut ison osan elämästä mukana jossain takaraivossa ja on hieno kappale, laulettiinpa siinä sitten herran kädestä tai rouvan jalasta.
Tämä on myös niitä korvamatoja, joiden hyräilyä, viheltelyä tai laulelua ystäväni arvostavat vallan mahdottomasti. Kerran kun sen ilmoille päästää, se pyörii päässä viikon.
Kommentit
Lähetä kommentti