Vesala: Tequila
Kirjoitin taannoin PMMP:n Neljä kissanpoikaa-kappaleesta ja mainitsin suhteeni bändiin olleen vähän vaikea. PMMP oli siis ihan hyvä. Kovemmat kädet- ja Puuhevonen-levyjä kuuntelin paljonkin. Mutta kokonaisuudessaan PMMP oli jotenkin "liian rock", hermostuttavaa tai jotain. En oikein osaa kuvailla. Sama ilmiö kuin myöhemmin Haloo helsingin kanssa.
Paulasta kuitenkin olen tykännyt aina. Ei Mirassakaan mitään vikaa, mutta kyllä Paula on aina ollut se juttu. Mahtava laulaja ja sanoittaja. Kun PMMP lopetti, oli varmaan kaikille selvää, että soolouria tullaan näkemään ennemmin tai myöhemmin. Jossain vaiheessa alkoikin kuulua huhuja, että Paulan soolomateriaali olisi popimpaa ja elektronisempaa kuin PMMP. Olin lievästi sanottuna innoissani. Paula Vesala ja koneellisemmat saundit? Jumalauta!
Sieltä se ensimmäinen soololevy, joka kantaa Paulan nykyistä artistinimeä Vesala, sitten tuli. Enpä ollut turhaan intoillut. Onhan se levy ihan puhdasta kultaa. Kuuntelin sen ilmestymisen aikoihin aika helvetin monta kertaa.
Ennen kokonaista albumia tuli kuitenkin ensimmäinen sinkku, Tequila, joka räjäytti potin. Hillitön hitti, eikä syyttä. Hieno biisi, joka kantilta. Tuotanto vihellyksineen toimii, sävellys toimii, sanat on jees. Eikä Paulan ääntä vain voi olla rakastamatta. On se hieno.
Kommentit
Lähetä kommentti