Aallot mustat ja vaahtopäiset

Kirka: Kaksin rannalla yksinäiset

Taas on vuorossa yksi lapsuuden suosikki, joka menee sinne Pekka Ruuskan ja Matti Eskon kanssa saman laatikkoon. Siihen laatikkoon, jonka sisällöstä ei ole mitään käsitystä, miten ja miksi niihin olen törmännyt.

Siellä laatikossa on tosiaan myös Kirka. Muistan, että minulla oli Kirka-kasetti, jota kuuntelin ahkerasti. En kylläkään muista, oliko kyseessä joku sekalaisia-kokoelma vai ihan kokonainen albumi. Mistä näistä tietää.

Kaksin rannalla yksinäiset sillä kasetilla ainakin oli. Ja Surun pyyhit silmistäni, joka olisi ollut aivan yhtä hyvä vaihtoehto tälle listalle. Mutta laitoinpa kuitenkin tämän.

Kirkahan on kiistatta yksi suomalaisen musiikin isoja nimiä. Tai siis oli. Tai siis on. No miten vain. Mutta eipä mies ole minun soittolistoillani lapsuuteni jälkeen paljon pyörinyt.

P.S. Modulaatio.

Kommentit