Sukupuuton virret

Pain: Psalms of extinction

Päätin ottaa tänään lisää Painia, koska miksikäs ei.

Parin päivän takainen Zombie slam oli luultavasti se biisi, jonka kautta tutustuin Painiin. Ja aluksi se kai oli suosikkini Psalms of extinction -levyltä.

Nykyään suosikkini kyseiseltä levyltä on kuitenkin sen nimikkobiisi. Onhan tässä sellainen kiva maailmanlopun tunnelma niin musiikissa kuin lyriikoissakin. Tai no, kiva ja kiva. Ihan on vakavaa asiaa sanoituksissa.

On tämä hieno. En oikeastaan edes muistanut kuinka helvetin hieno, ennen kuin rupesin tätä kirjoitellessa kuuntelemaan. Erityisesti tykkäilen noista kuudestoistaosia ja kaikkee tiluttelevista jousista. Jousethan toki toimii lähes aina, että sikäli. Myös tuo – varsinkin c-osan – tynkky-ty-tynkky-riffittely iskee aika kovaa. Mutta joo, sellaista tänään.

Kommentit