Sielukapteeniääni

Soul Captain Band, Kapteeni Ä-ni ja muut Jukka Pojan viritelmät: Useita biisejä

Nykyään pystyn näköjään jopa näitäkin kuuntelemaan. Ennen en pystynyt.

Miksikö? No siksi, että vihasin kaikkea Jukka Poikaan liittyvää. Miksikö? Osittain siksi, että eipä nyt vain sattunut tuo musiikkityyly olemaan silloin minun makuuni.

Osittain taas siksi, että koko homma assosioitui vahvasti siihen, että jotkut ihmiset silloisessa elämässäni lähtivät suuntaan, jota en oikein osannut arvostaa. Uskallan väittää, että jotkut heistä tuskin olisivat välittäneet esimerkiksi Soul Captain Bandista paskan vertaa ilman bändin lyriikoiden pilvipöllyisyyttä. Ei sillä, että läheskään kaikki lyriikat sitä olisivat, mutta kuitenkin.

Tämä ei ole mikään ahdasmielinen kannanotto kannabikseen tai muihinkaan päihteisiin sinänsä. Sen sijaan tämä liittyy siihen, että kannabiskulttuurissa minua on aina ärsyttänyt se sen järjetön muka vihjaileva esiintuominen. 420-läpät ja muu paska. Jos polttelee, niin siinähän polttelee. Mutta se on se kulttuuri, joka on ihan pelleä. Ehkä tuo ärsytykseni juontaa juuri niihin aikoihin, kun esimerkiksi tätä musiikkia jouduin kuuntelemaan silloisten kaverien seurassa.

Pakko tosin myöntää, että olen ehkä itse toiminut samoin esimerkiksi alkoholin kanssa aikanaan. Varmasti on pitänyt tuoda esille, että minä poika juon. Yhtä pelleä on ollut sekin, että pata kattilaa soimaa ja sitä rataa. Väitän kutienkin, että kannabiskulttuuri on erityisen ansioitunut itsensä naurettavassa korostamisessa ja glorifioinnissa.

Että sellainen avautuminen tähän väliin. Mutta joo, mitä musiikkin tulee, ei tämä enää niin paskaa ole. Tuskin edelleenkään näitä vapaaehtoisesti rupean paljon kuuntelemaan. Jukka Pojan uudessa tuotannossa on jopa pari hyvääkin biisiä, mutta ne nyt ei liity tähän. Tässä on kyse noista hänen kapteeneihin liityvistä viritelmistään.