Eleanoora Rosenholm: Maailmanloppu
Törmäsin Eleanoora Rosenholmiin kai 2007 eli esikoislevy Vainajan muotokuvan ilmestymisen aikoihin. Kaverinin oli ilmeisesti isoveljensä kautta saanut levyn käsiinsä ja kuunteli sitä muistaakseni autossa hypätessäni kyytiin. Ensireaktioni oli täysi hämmennys. Kuulosti oudolta ja hämärältä, mutta jotenkin kiinnostavalta.
Hankin itsekin levyn käsiini – kaverilta kopioimalla tietenkin – ja sillä tiellä ollaan edelleen. Eleanoora Rosenholm on yksi harvoja artisteja tai bändejä, joiden levyjä olen lähivuosina ostanut ihan CD-formaatissa. Kaikki kolme levyä löytyy, jos löytyy. Kyllä ne jossain tallessa ovat, mutta eipä niitä tule kuunneltua, koska Spotify. Sääli, ettei neljättä levyä ole kuulunut ainakaan toistaiseksi.
Yllä mainitulla Vainajan muotokuva -levyllä on myös tämän päivän biisi, Maailmanloppu. Nimikin jo kertoo, että aihe on vallan piristävä. Tosin biisin tarinan kertoja ei tunnu olevan lainkaan pahoillaan, että "ihmiskunta laavavirtaan suli", päinvastoin. Biisin yksi hienoimmista elementeistä onkin tuo jotenkin häiriintynyt kontrasti synkän aiheen ja melko iloisen musiikin välillä. Tykkään kovasti. Lyriikoista voisi varmasti kaivaa jotakin yhteiskunta- ja ympäristökriittistä syvempää merkitystä, mutta en jaksa enkä osaa.
Muutenkin Maailmanloppu on mahtava biisi. Noora Tommilan puhdas laulu ja Mika Rätön taiteelliset tuotokset sävellyspuolella ovat hämmentäviä mutta hienoja. Alkukilkutuksista junan lailla etenevään komppiin kaikki toimii. Musiikkipiireissä Rättö on ehkä tunnetumpi muista projekteistaan ja viime aikoina yleisemmin elokuvaprojektistaan Samurai Rauni Reposaarelainen, mutta minulle miehen tekeleet tiivistyvät Eleanoora Rosenholmiin.
Myös Maailmanloppu päätyi YleX:n 100 suurinta suomalaista konemusiikkibiisiä -listalle, sijalle 96. Tässä blogissa Eleanoora tulee nousemaan esille tässä blogissa vielä myöhemminkin.
Kommentit
Lähetä kommentti