Zen Café: Todella kaunis
Joskus 1990-luvulla – ehkä 2000-luvun puolellakin – levykaupoissa jaettiin Bonus CD:itä. Homma meni kai niin, että kun osti levyn – ehkä niitä piti ostaa useampikin – sai Bonus CD:n kaupan päälle. Levyillä oli maistiaisia eri artistien biiseistä genrestä toiseen. Sitten toivottiin, että sieltä löytyisi jotain kiinnostavaa, joka saisi ostamaan lisää levyjä.
Suolahden nuorisotiloilla oli Bonus CD 9. Jumalauta, että se soi siellä pitkään ja hartaasti. Kyseiseltä levyltä on jäänyt pari biisiä niin vahvasti mieleen, että tuskin ne sieltä koskaan pois pyyhkiytyvät. Jännä sinänsä, että kun tuossa levyn biisilistaa selailin, sieltä on tosiaankin jäänyt mieleen vain pari biisiä. Suurimmasta osasta ei ole muistikuvaa, vaikka niitäkin on varmasti tuolloin kuullut useinkin.
Yksi mieleen jääneistä biiseistä on Zen Cafén Todella kaunis, jota en muistaaksei tuolloin osannut paljon arvostaa. Mutta siellä se soi. Ja se soi. Myöhemmin olen alkanut pitämään tästä biisistä ja oppinut arvostamaan Samuli Putron tuotoksia.
Huhujen mukaan Todella kaunis kertoo oluesta. Toisten huhujen mukaan se on ihan vain rakkauslaulu ihmiselle. Tai jotain muuta. En tiedä. Eikä sillä ole mitään väliä. Minulle tämä biisi on aina se biisi, joka soi liian monta kertaa tiloilla. Tai ehkä minä vietin siellä liikaa aikaa… Sekään ei ole mahdoton ajatus.
Kommentit
Lähetä kommentti