Horsma

Irwin Goodman: Rentun ruusu

Nyt mennään taas lapsuuden suosikkeihin. Erotuksena esim. Matti Eskon Rekkamieheen tämä biisi – ja artistin muukin tuotanto – on pysynyt suosikkina näihin päiviin saakka.

Vuonna 2016 surtiin, kun laulajia ja näyttelijöitä kupsahteli vähän väliä. Kukaan viime vuonna kuolleista ei oikeastaan koskettanut minua sen kummemmin. Mitä viihdetaiteilijoiden kuolemiin tulee, Irwinin lähtö taitaa minulle olla edelleen suurin menetys. Välillä sitä miettii, kuinka paljon hyvää musiikkia jäi tekemättä, kun mies lähti liian aikaisin. No, sitä sattuu.

Ehdin kuitenkin nähdä Irwinin livenä. Ihan jokainen 1984 syntynyt ei varmaankaan voi sanoa samaa, sillä Irwin heitti veivinsä jo tammikuussa 1991. Kesällä 1990 Irwin oli esiintymässä Uuraisilla, jossa minulla on sukua. Keikka oli sittemmin lakkautetun huoltoaseman pihalla, jonne oli kerääntynyt lähes koko pienen kylän väki. Siellä olin minäkin, äitini kanssa tietenkin. Niin pääsi pikku-Teemu katsomaan ja kuuntelemaan, kun herra Hammarberg ei meinannut pysyä lavalla pystyssä. On tietenkin vaikea sanoa, minkä osan tapahtumista muistan oikeasti ja kuinka paljon on myöhemmin muodostunut "muistoksi" kuullun perusteella. Siellä kuitenkin olin, ja se oli iso juttu se.

Irwinin tuotannosta Rentun ruusu on ehkä tunnetuin, ja siitä se minullakin alkoi. Jälleen on vaikea sanoa, muistanko oikeasti itse vai onko äitini kertonut, mutta olin usein heti päiväkodista kotiin päästyäni ruvennut kuuntelemaan Rentun ruusua – siitä samasta mankasta, josta kuuntelin myös Trollin Jimmy Deania. Että sellaisia lastenlauluja.

Rentun ruusu on edelleen loistava kappale. Se on ajalta, jolloin Irwinin biisien sävellyksestä vastasi pääosin Kassu Halonen artistin kuulo-ongelmien vuoksi. Sanoitus on Irwinin ja monien muiden tuotannosta tuttua Vexi Salmea.