Deathstars: Damn me
Olen silloin tällöin tehnyt musiikillisia matkoja industrialmetallin (konemetallin) maailmaan. Yksi mieleen jääneistä laulu- ja soitinyhtyeistä on Deathstars, jonka löysin erään ystäväni – olkoon hänen nimensä vaikkapa Aune – kautta.
Aune hehkutti ja kuunteli Deathstarsia. En oikein jaksanut innostua, kunnes jaksoin innostua. Muistaakseni olin jo ennen Deatshtarsiin tutustumistani löytänyt Gothministerin. Sikäli innostumattomuuteni oli jokseenkin outoa, sillä bändien musiikissa on paljonkin samankaltaisuuksia. Opin siis kuitenkin pitämään Deathstarsista, joka on siitä lähtien ollut soitossa. Aikanaan enemmän, nykyään vähemmän. Uusimpia levyjä en ole kuunnellut lainkaan, vain pari ensimmäistä albumia on jäänyt mieleen.
Esikoisalbumi Synthetic generation sisältää tämän päivän biisin. Damn me oli suosikkini jo tuolloin ja on edelleen helvetin kova. Lähiaikojen uudelleenkuuntelu on tosin nostanut albumilta erään toisen biisin vahvaksi suosikkiehdokkaaksi. Tutustumme tuohon biisiin myöhemmin.
Damn me iskee päälle kuin, no, joku joka iskee päälle. Komppi ja kitarat junttaavat tajuntaan niin, että pöydän ääressä kuunnellessa on lähes mahdotonta olla lyömättä päätään pöydän reunaan. Hihatit säkättävät kutkuttavasti koko biisin läpi ja nousevat ainakin minulle lähes biisin tärkeimmäksi elementiksi, koska kärsin jonkinasteisesta hihat-fetissistä. Lisämaustetta tuovat mukavasti pulputtelevat synat. Päälle vielä synkät lyriikat laulettuna jostain matalalta, niin paketti on valmis. Ja hyvä paketti onkin.
Kommentit
Lähetä kommentti