Anssi Kela: Puistossa
Anssi Kelan biiseistä Puistossa on ehkä jäänyt minulle mieleen parhaiten. Mikan faijan BMW:kin toki soi, ja Milla, mutta kyllä tämä on minulle se The Kela. Suuren suuri Kela-fani en tosin koskaan ole ollut. Hitit ovat kulkeneet kotipolttoisilla kokoealmalevyillä ja soineet autoissa monien muiden biisien ohella. Tähän kappaleeseen liittyy kuitenkin anekdootti.
Elettiin aikaa ennen omaa ajokortti-ikääni, kun olimme liikenteessä aiemmin mainitsemallani Namilla. Olin siis kyytiläisenä, en kuskina. Kuski lähti välillä heittämään pari kaveriaan baariin, joten minä ja muut kyytiläiset jäimme hengailemaan Äänekosken matkahuoltoon, joka tuolloin sijäitsi siinä nykyisen S-marketin paikalla ja oli osa kylänlenkkiä. Siinä odotellessa jollekin tuli tämä biisi mieleen, ja sitä sitten laulettiin. Jostain syystä oli hirvittävän hauskaa, kun biisiä lauloi vain kahdella ensimmäisellä säkeellä. Koko biisi toistaen vain "Puistossa ilta viilenee / Pete lämpimikseen hyppelee". Älkää herran jestas kysykö, mikä siinä niin hauskaa oli – tai siis on, sillä teen sitä edelleen silloin tällöin – mutta oli kuitenkin.
Että sellaista. Biisinähän Puistossa on jotenkin perisuomalaisen ankea, joka tietenkin on vain hyvä juttu. Ei tällä ehkä mitään sävellys- tai tuotantokilpailuja voitettaisi, mutta väliäkös sillä. On siinä sentään se maailman käytetyin sointukierto.
Eipä biisin tarinakaan sieltä onnellisimmasta päästä ole. Joidenkuiden mielestä Kelan lyriikat ovat kai liian valmiiksi pureskeltuja, mutta toisaalta tykkään, että kerrankin minäkin ymmärrän jotain. Lyriikoissa on kuitenkin epäkohta, joka on aina häirinnyt:
He luulivat jo selvinneensä
kun Laura näkee peileistänsä
kuinka valot siniset välähtää
vaatien pysähtymään
Ainakin autokoulun käyneet ja/tai joskus poliisin pysäyttämät tietävät, että poliisin pysäytysvalo on punainen, ei sininen. Vaadin tarkkuutta lyriikoihin!
Kommentit
Lähetä kommentti