Uhraus

Headhunterz: The sacrifice

Tämä blogihan toimii pääpiirteissään niin, että olen kerännyt biisejä listalle, joista sitten kulloinkin kirjoitan fiiliksen mukaan – no joo, joitakin on ajastettu tietyille päiville tai vuodenaikoihin. Aloitin listan kokoamisen muistaakseni syyskuussa 2016. Lista ei kuitenkaan ole vieläkään täynnä. Onneksi, sillä välillä muistin kätköistä putkahtelee unohtuneita helmiä, jotka on pakko lisätä listalle. Niin kävi muun muassa juuri tänään, juuri äsken, aivan yllättäen.

Mutta enpä kirjoitakaan tänään siitä biisistä vaan eräästä toisesta, joka ajatusketjun seurauksena tuli seuraavana mieleen. Mieleen tuli itse asiassa kaksikin biisiä, joista oli jälleen kerran vaikea valita. Lopputuloksena päivän biisi on Headhunterzin The sacrifice.

Hardstyle on ollut minulle vaikea genre. Välillä olen siitä innostunut muiden konemusatyylien tavoin, mutta koskaan siitä ei ole tullut isompaa osaa elämää. Jotenkin se on käynyt nopeasti tylsäksi, alkanut toistamaan itseään. Mutta on sieltä sentään ainakin tämä jäänyt mieleen.

Jos joku nyt ihmettelee, mitä vittua on hardstyle, katsokoon vaikka Wikipediaa. Karkeasti yksinkertaistettu ja genreä millään tavalla väheksymätön henkilökohtainen analyysini on: Ota säröefektöity bassorumpu, lisää yksinkertainen, triolikuvioita noudatteleva – mielellään kauhuteemoja tai ainakin muuten mollissa kulkeva – melodia ja laita homma takomaan niin perkeleesti.

Tuolla kaavallahan myös tämä The sacrifice kulkee, eikä se huono ole. Itse asiassa se on aivan helvetin hyvä biisi. Enpä vain ollut muistanut sen olemassaoloa. No nytpä tuli esille.

Ehkä joku kaunis päivä tutustun enemmänkin hardstylen maailmaan.

Niin, se toinen vaihtoehto tälle päivälle oli samalta artistilta kappale Scantraxx roots.

Ja vielä ihan lopuksi mainitsen, että joku on sitten päättänyt tehdä The sacrificesta pianoversion, joka kuulostaa ihan pirun hyvältä.