Erinäisiä esittäjiä: Romansi
No nyt mennään imelälle osastolle. En välttämättä aina jaksa näistä ultimaattisista rakkaudentunnustusveisuista innostua, mutta onhan tämä hieno pala suomalaista musiikkihistoriaa. Tunnetuin levytys on toki Leif Wagerin, elokuvasta Katariina ja Munkkiniemen kreivi. Itse asiassa vielä noin vartti sitten luulin Wagerin levytystä alkuperäiseksi, mutta ilmeisesti aiemmin leffan kanssa samana vuonna – eli 1943 – biisin on levyttänyt Erkki Eirto ja Sointu-orkesteri. Tai siis itse asiassa Wager kai lauloi biisin siinä leffassa ja sitten vasta itse levytti seuraavana vuonna, mutta varsinainen myyntiversio vasta 1970-luvulla. Ainakin tuon Erkki Eirto -videon tietojen perusteella. Ai että joskus on kiva takertua näihin nippelitietoihin ja tutkailla, mitenkä se nyt oikeastaan olikaan.
Oli miten oli, minulle tämä biisi tuli tutummaksi ja merkityksellisemmäksi, kun Toni Wirtanen esitti sen levyllä Takorautaa – kauneimmat suomalaiset rakkauslaulut, jonka joskus aikanaan lunastin laittomasti netistä. Nykyään en jaksa Wirtasen versiota juurikaan kuunnella, koska tuotanto on oikeastaan aika perseestä ja biisi kuulostaa kamalalta.
Nykyään suosikkejani ovat Lenni-Kalle Taipaleen Johanna Iivanaisen kanssa levyttämä sekä Jarkko Aholan versio. Hirveen hyviä, varsinkin tuo Lenni & Johanna. Kumpaakaan ei näköjään valitettavasti Youtubesta löytynyt. Kakkaa. Tai no Aholalta löytyi joku huonohkolaatuinen kirkkolive. Näitä versioita on nyt vähän levällää pitkin postausta, mutta olkoon.
Että joo, on tämä hieno biisi. Mutta sitä olen aina ihmetellyt, että miksi helvetissä laulaja pyytää, että:
Oi sallithan että mä suutelen
sinisilmiäs armahain
No, ehkä kyseessä on joku edelläkävijäversio joitakin vuosia sitten ainakin Japanissa levinneestä trendistä, jossa teinisydänkäpyhöpönassukat nuolivat toistensa silmämunia. Hyi saatana.
Kommentit
Lähetä kommentti